Sitä oppii vain silloin tällöin, mutta koko päivän unohtaa.

(Arthur Schopenhauer)

Kun muistelemme elämäämme, jäämme välttämättä pohtimaan epäonnistumisiamme ja virheitämme, vääriä teitä, joita pitkin kuljimme, oikeita teitä, joille emme kääntyneet ... Tietenkin itsensä tunteminen on tärkeää, jos haluamme elää rehellisesti, mutta meidän pitäisi löytää tasapaino, joka sallii meidän tunnustaa niin hyvät kuin huonotkin puolemme. Itsetutkiskelun perimmäinen tarkoitus ... (on) saada meidät tajuamaan, että pystymme lisäämään itsetuntemustamme ja hillitsemään vahingollista vaikutusta, joka meillä on muihin ihmisiin ... meidän pitäisi myös tiedostaa, mitä olemme tehneet hyvin elämän merta kyntäessämme. Lähes kaikkien elämässä on ollut surua ja koettelemuksia, mutta silti nuo elämät ovat olleet arvokkaita ... Kun elämää eletään tarmokkaasti, virheiltä ei voi välttyä, mutta niiden ei pitäisi vieroittaa meitä tavoittelemasta hyvää.

(Richard Holloway: Katse kaukaisuuteen)