"Luonnontieteilijät väittävät, että vety on maailmankaikkeuden perustava rakenneosa, koska sitä on niin paljon. Minä sanon, että tyhmyyttä on vielä enemmän kuin vetyä, joten maailmankaikkeuden perustava rakenneosa on tyhmyys."

(Frank Zappa)

Sitä oppii vain silloin tällöin, mutta koko päivän unohtaa.

(Arthur Schopenhauer)

Kun muistelemme elämäämme, jäämme välttämättä pohtimaan epäonnistumisiamme ja virheitämme, vääriä teitä, joita pitkin kuljimme, oikeita teitä, joille emme kääntyneet ... Tietenkin itsensä tunteminen on tärkeää, jos haluamme elää rehellisesti, mutta meidän pitäisi löytää tasapaino, joka sallii meidän tunnustaa niin hyvät kuin huonotkin puolemme. Itsetutkiskelun perimmäinen tarkoitus ... (on) saada meidät tajuamaan, että pystymme lisäämään itsetuntemustamme ja hillitsemään vahingollista vaikutusta, joka meillä on muihin ihmisiin ... meidän pitäisi myös tiedostaa, mitä olemme tehneet hyvin elämän merta kyntäessämme. Lähes kaikkien elämässä on ollut surua ja koettelemuksia, mutta silti nuo elämät ovat olleet arvokkaita ... Kun elämää eletään tarmokkaasti, virheiltä ei voi välttyä, mutta niiden ei pitäisi vieroittaa meitä tavoittelemasta hyvää.

(Richard Holloway: Katse kaukaisuuteen)

Tiedämmehän Beethovenin V sinfoniaa kuunnellessamme, että viulun sävel on hevosen häntäjouhia lampaan suoliin hangattaessa syntyvä kahnausääni, mutta tämä ei tee olemattomaksi taidenautintoa

"Mitä hyödyttää (...) vaivata omaatuntoaan yrityksillä muuttua nyky-Suomen maun mukaiseksi? Kuulun Ruotsiin ja Englantiin päin. Kadonneeseen aikakauteenko?"

(Olavi Paavolainen 1941)

"Lähes samanarvoista kuin ihmisen tappaminen on hyvän kirjan tappaminen; joka tappaa ihmisen, tappaa järkiolennon, Jumalan kuvan, mutta joka tappaa hyvän kirjan, tuhoaa itse mielen."

(John Milton: Areopagitica. 1644.)

"Taiteen tehtävä ei ole repiä vaan rauhoittaa ... Taide voi vaikuttaa piilossa, sen tehtävät ovat henkilökohtaisempia kuin ennen ... Tauluja voi katsella ymmärtämättä niitä, mutta kirja pitää lukea, ja se on jo hankalaa, jos kirja on vaikea. Päättäjiä miellyttävät helpot jännärit. Suomessa on ollut pitkään onnellisten lukevien ja kirjoittavien ihmisten kulttuuri. Nyt se on loppu. Kekkonen oli viimeinen, joka luki ja kirjoitti. Koivisto luki ja kirjoitti, mutta Ahtisaaresta ja Halosesta sitä ei enää huomaa."

(Hannu Mäkelä, HS 29.12.2002)